”(Kappaleet) kuulostavat siltä kuin nelikymppinen aikuinen yrittäisi samastua 19-vuotiaan sielunelämään”, sanoo Jami Järvinen arviossaan.
Maija Vilkkumaa
Aja!
Warner
Arvosana: 6,5
Nyt on jokin toisin, joko minun korvani tai Maija Vilkkumaan ääni, biisit ja lyriikat.
Suurin muutos on taustoissa. Sähkökitarat ovat saaneet väistyä leikittelevän elektrosoundin alta. Kun bändi otetaan pois, Vilkkumaan laulu nousee esiin selkeämmin. Eikä se toimi hänen edukseen. Nyt ääni todella pistää korvaan. Parhaimmillaan Vilkkumaa tavoittaa kaiun ikivihreästä iskelmälaulajattaresta, jonka kurkun on vuosikymmenten keikkailu käheyttänyt. Pahimmillaan hän kuulostaa vanhainkodin jumalanpalvelukselta.
Äänimaailma ja kappaleiden sovitukset tuovat mieleen Chisun ja miksi ei muutamia muitakin vauvaäänellä lässyttäviä suomalaismuusikoita. Albumin tuottaneella Henri Salosella on tilillään ainakin Sannin ja Kasmirin tapaisia söpöstelijöitä. Nyt uhriksi valikoitui myös Vilkkumaa.
Vaikea sanoa, mitä Vilkkumaa varsinaisesti haluaa albumillaan esittää. Lyriikoiden puolesta kappaleet ovat lähellä artistin perinteistä tuotantoa eli kuulostavat siltä kuin nelikymppinen aikuinen yrittäisi samastua 19-vuotiaan sielunelämään. Ja sitten tämä 19-vuotias yrittäisi ajatella, millaista on olla nelikymppinen aikuinen, jolla on pieniä romanttisia rakkaushuolia.
Viiteen vuoteen ensimmäinen uusi sooloalbumi sortuu yliyrittämiseen. Entinen asenneartisti on muuttunut vaivihkaa Chisun ja Arttu Wiskarin sekoitukseksi ilman kummankaan vahvuuksia.
Jami Järvinen
*Huom: Toisen Rumban kriitikon eli Jose Riikosen arvion samaisesta levystä eiliseltä löydät täältä.
Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko