Turhia uudelleenversiointeja
Mambaa on liian helppo haukkua ja unohtaa, että yhtye on tehnyt urallaan limaisten sanaparsien ja torvien töräytyksien ohella myös oikeasti hienoa musiikkia.
On kulunut 25 vuotta siitä, kun Mamba julkaisi ensimmäisen kerran musiikkia, joten nyt on ”kajottu ankaralla kädellä isoon nippuun kiveen hakattuja Mamba-klassikkoja”. On toki kunnioitettavaa, ettei yhtye tyytynyt julkaisemaan pelkkää kokoelmaa, mutta väkisin väännetty olo tästä tulee.
Mirkka Paajasen kaunis laulu antaa kivan säväyksen Saa Koskettaa -biisille, eikä ukulelen voimalla vedetty Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä huono ole.
Suurin osa materiaalista ei vain nouse millään tavalla alkuperäisiä paremmaksi. Lisäksi liian suuri osa ”klassikoista” on melkoisen yhdentekevää rallattelua, joten on hyvin vaikeaa innostua. Jukka Pojan vierailu ainoalla uudella biisillä virkistää hieman. Minulle Mamban vahvuus on c-kasetti-nostalgiassa. Kaipuun Sanomat vain haalistaa hyviä muistoja.