Söpö satutyttö ja päältä kaunis kakku.
Puolentoista vuoden takaisella Chameleon Girl -debyyttialbumillaan Hanna Marsh seuraili tiukasti Tori Amosin ja Kate Bushin jalanjälkiä. Marsh soitti pianoa, lauloi lahjakkaasti ja esitti tyttömäistä ja herkkää mutta persoonatonta taidepoppia. Tuottajana hääri Jarmo Saari, ja taustalla soitti Zetaboo.
Samoilla eväillä on syntynyt Marshin toinenkin albumi Play, vaikka sekä pianoa että esikuvien vaikutteita on työnnetty taka-alalle ja tilalle tuotu popahtavampaa ilmettä.
Avausraita Broken Flower tuli tutuksi Marshin kilpailukappaleena Euroviisu-karsinnoissa. Hassusti keinuva country- ja irkkuvaikutteinen rallatus on levyn reippain raita, jonka jälkeen palataan herkemmän ilmaisun pariin.
Marshin sävellykset ovat pääosin mallikelpoisia, melodiat kauniita ja kiehtovia. eikä neidon laululahjoista ole epäilystäkään. Mutta esimerkiksi Home-kappaleessa Hanna kompastuu jälleen kuulostamaan Kate Bush -imitaattorilta, vaikka kertosäe tuo mieleen Nerdeen.
Eikä siitä pääse mihinkään, että vaikka Marshin musiikki on ah niin kovin kaunista, se nyt vain ei riitä, kun siloisen kuoren alla ei ole edes silkkoa.