Halleluja!
Seitsenkymppinen Mavis Staples on niitä viimeisiä suuria mustia naislaulajia tällä planeetalla. Perheyhtye Staple Singers vei Mavisin mukanaan 11-vuotiaana vuonna 1950, eikä paluuta gospelin ja rhytm'n'bluesin parista ole ollut.
Staple Singers ja varsinkin Mavis tunnetaan myös mustien kansalaisoikeusliikkeen vahvana taustavoimana, joka kuuluu hyvin tällä mahtavalla livellä viime vuodelta. Kuten Last Waltz -leffan nähneet tietävät, Mavis Staplesin karisma on kivitalon ja ääni kokonaisen kaupungin kokoinen.
Molemmat toimivat erinomaisesti myös kuulokuvana, eikä mammalla ole pienintäkään vaikeutta napata yleisö mukaan heti alkutahdeista, vaikka aloitusbiisi on vähän yllättävästi Buffalo Springfieldin For What's It's Worth.
Loistava bändi säestää jykevästi mutta sielukkaan hienovaraisesti tätä käsittämätöntä laulajaa, joka innostuessaan unohtaa mikrofonin läsnäolon ja viihdyttää yleisöä erilaisilla tarinoilla. Jumalaa muistetaan monien trad-gospeleiden kautta, ja hengellisyys ja robusti maallisuus ovat hyvin tasapainossa.