Moderni trubaduuri kulkee pääsääntöisesti tien vasenta laitaa.
Merzin kolmatta albumia mainostetaan lehdistömateriaalissa mestariteokseksi, jolla omia latujaan kulkevan multi-instrumentalistin Conrad Lambertin kappaleet ja tuotanto kohtaavat viimein maailmoja järisyttävällä tavalla. Kun brittilehdet ja Coldplayn jäsenet ovat virtsanneet paperille kilvan makeutusainetta, levyltä odottaa jotain ennenkuulumattoman omintakeista.
Moi et mon Camion on kuitenkin kokonaisuus, joka hiipii pikku hiljaa tajuntaan, ei sellainen, jonka tahdissa taivaat ja kyynelkanavat aukeavat huippuhetkien seuratessa toisiaan. Lambertin kappaleet ovat itsessään pienieleisiä, mutta hän ei epäröi maustaa niitä halvoilla syntetisaattoreilla, vanhanaikaisen kolisevilla elektronisilla rytmeillä ja hassusti efektoiduilla sähkökitaroilla.
Levyn päättävä The First & Last Waltz on eräänlainen täysosuma, ja lähelle kauneuden ydintä osuu myös häpeilemättömän viihteellinen Malcolm. Single Presume Too Much hipoo Merzin ykkösfanien, Coldplayn, omaa tuotantoa, eikä siinä ole tällä kertaa yhtään mitään vikaa.