Michael & Michael Jackson’s Vision – Jacko has left the building

21.12.2010

Anton Vanha-Majamaa arvosteli edesmenneen popin kuninkaan kiistellyn ”uuden levyn” ja videokooste-dvd:n.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Sony Music

Michael Jackson
Michael
Sony

Michael Jackson’s Vision
Sony

Kuninkaan poismenoa siivittävät hienot musavideot ja irvokas nekropop.

Popin kuningas on taas ajankohtainen, kun häneltä julkaistaan joulumarkkinoille dvd ja uusi albumi. Supertähden uraa kronikoiva Michael Jackson’s Vision on perinteinen videokollaasi, mutta studiolevy Michael ei sula aivan niin helposti: se kun sisältää kymmenen uutta Jacko-kappaletta.

Biisit on kursittu kokoon vanhoista ideoista ja käyttämättä jääneistä aihioista. Vastustus on ollut väkevää, ja lauluosuuksien autenttisuudesta on kiistelty. Lopputulos ei kuitenkaan ole musiikillisesti täysin kehno. Kappaleet ovat oikeita kappaleita, ja Jacksonin(?) ääni kantaa ne pääosin kunnialla.

Akonin kanssa laulettu visvainen sinkkunosto Hold My Hand ei lupaile paljoa. Pari vuotta sitten keskeneräisenä vuotanut r’n’b-jollotus jäi Akonin viimeisteltäväksi, mikä kuuluu imelissä taustoissa ja autotunessa. Hollywood Tonight jatkaa linjaa: Invinciblen (2001) jämistä kaivettu biisi jää mieleen lähinnä beatboxauksensa ansiosta.

Hyviäkin hetkiä riittää. Bad-kausi kaikuu Lenny Kravitzin säveltämässä (I Can’t Make It) Another Dayssa, joka räjähtää sähkökitaran säestämäksi Dirty Diana -pastissiksi. Dave Grohl on rummuissa. (I Like) The Way You Love Me puolestaan alkaa sykähdyttävästi: Jackson kuvailee puhelinvastaajaan, kuinka kappaleen tulisi alkaa, kunnes oikeat soittimet peittävät tämän alleen.

Hitiksi tähtää ainakin Monster, joka on samalla levyn ristiriitaisin kappale. Väkivaltaisen biitin ja kirkaisujen kuljettama raita huutaa tanssilattiaa, ja lyriikat iskevät voimalla. Tunnelmassa ollaan lähellä Smooth Criminalia. Mutta sitten on 50 Cent, jonka vierailu havahduttaa: tässä tosiaan räpätään kuolleen miehen rinnalla. Ajatus on irvokas.

Siksipä paras lieneekin syventyä dvd:n antiin. Musiikkivideokatalogi on täydellinen kiteytys koko taiteenlajin synnystä ja noususta. 1970-luvun harjoitelmista noustaan Thrillerin, Badin ja Smooth Criminalin kaltaisiin lyhytelokuviin. 1990-luvulla pompöösi suuruudenhulluus saavuttaa kulminaationsa Black or Whiten, You Are Not Alonen ja erityisesti Earth Songin myötä.

Kokoelma paljastuu varsinaiseksi aarreaitaksi viimeistään kolmannen levynsä kohdalla: mukana on ajan patinoimien The Jacksons -vetojen lisäksi muun muassa Paul McCartneyn kanssa filmattu hillitön Say Say Say.

Arvio on julkaistu Rumbassa 17/10

Lisää luettavaa