Vastaus: kyllä voi. Kimmo Vanhatalo arvioi aiemmin tällä viikolla julkaistun Antiphonin.
Teksti: Kimmo Vanhatalo
Midlake: Antiphon
Bella Union
Urheasti eteenpäin.
Ei taida olla helppoa työskennellä perfektionistin kanssa. Midlake äänitti laulajansa Tim Smithin johdolla kahden vuoden ajan yhä uudestaan ja uudestaan kappaleita vuonna 2010 julkaistun The Courage of Othersin seuraajalle. Lopulta mitta tuli täyteen: Smith sai lähteä, ja Midlake aloitti puhtaalta pöydältä.
Kuudessa kuukaudessa syntyneellä Antiphonilla yhtye selviytyy tehtävästään olosuhteet huomioon ottaen yllättävän hyvin, menettihän se Smithissä sekä solistinsa että pääasiallisen laulunkirjoittajansa. Midlaken musiikki ei ole muuttunut mitenkään radikaalisti, mutta siinä kuuluu nyt entistä vahvemmin psykedelia ja progressiivinen rock. Yleisilme on aikaisempaa tummasävyisempi ja hieman rockimpi.
Toisinaan Antiphonin kappaleita vaivaa hienoinen kasvottomuus, eikä kitaristi Eric Pulido ole Smithin veroinen tulkitsija. Parhaimmillaan levy kuitenkin soljuu kauniina kuin tumma virta syksyisten puiden katveessa ja povaa uudistuneelle yhtyeelle valoisaa tulevaisuutta.
Arvio on julkaistu Rumbassa 10/13.