Saksisiskojen inhoama ”brittiveli” panee Pariisin pähkinöiksi.
Vuoden komeetta, ”nuori Seinfeld”, rasittavan ylipirteä heppuli, saksisiskojen soundin varastaja ja Freddie Mercurya ihannoiva falsettikiekuja on soitettu puhki pitkin ja poikin galaksia. Mika ei itsekään taida hiffata kuinka lahjakas hän on järjestelemään popin legoja ”uudella” ja tarttuvalla tavalla.
Mikan paluu tuttuun Pariisiin on pomppupopin juhlaa. Keikkakiertueen väsyttämä käkkäräpää innostuu lataamaan Olympian lavalla 58 minuuttiin häkellyttävän määrän taitoa, tunnetta ja taputustalkoita.
Lainoista raskaalla kädellä kitaroitu Eurythmicsin Sweet Dreams (Are Made of This) hyytyy kylmäksi puuroksi, mutta Jackson 5:n läpimurto I Want You Back painelee pelkän bassokuvionsa voimalla seinistä ja katosta läpi.
Kun Lollipopin lopputahdit kaikuvat paperisilppusateen keskeltä suuressa finaalissa, voi jopa yrittää nähdä sateenkaaren.
Kyytipoikana tulee mainio dokkari, jolla Mika kertoo viattoman avoimesti, sympaattisesti ja monisanaisesti elämästään ja musiikistaan. Ei ole Siperia vielä opettanut. Vielä.