It’s like an old pair of boots / something you can’t live without
Yhdysvalloista 70-luvulla Suomeen muuttanut Mike Westhues teki pari akustispohjaista levyä Love Recordsille ja jopa yhden seiskatuumaisen Jim Pembroken kanssa.
Mies muutti kuitenkin suomalaisen vaimonsa ja poikansa kanssa Ruotsiin ja sieltä takaisin kotimaahansa, kunnes palasi 25 vuoden tauon jälkeen levyttämään Bluelight Recordsille suomalaisen roots-legendan Olli Haaviston tuottaman levyn Shades of Blue.
Levy sai hyvän vastaanoton, ja Westhues alkoi tulla tutuksi Helsingin kuppiloissa viihtyvälle kuulijalle pienimuotoisista ja rennoista baarikeikoistaan. Tuo välitön tunnelma on oivallisesti tallennettu tälle hänen kahdennelletoista soololevylleen. Bluespohjaiset shufflet ja laiskalla swing-meinigillä kulkevat nuhjuiset kappeleet ovat mukavia juuri sillä tavalla kuin vanha linttaan astuttu kenkä. Todellisessa pääosassa on kuitenkin Westhuesin ilmiömäinen ääni ja persoona, jossa on aimo annos waitsmaista juopporomantiikkaa ja syvää humaanisuutta.
Mieleen tulee San Franciscon psykedeelisen countrybändin The Charlatansin (ei se kamala baggy-orkesteri!) voimahahmo Dan Hicks ja etenkin hänen soolobändinsä Dan Hicks & His Hot Licks. Tasokkaan biisimateriaalin nostaa taivaisiin nippu taidokkaita muusikoita, joista erikseen pitää mainita Ballsin ja The Flaming Sideburnsin Petri Peevo, joka sopii tähän porukkan kuin nyrkki silmään. Ja julkaistaanpa tällä levyllä vihdoin se julkaisematta jäänyt Pembroke–Westhues-sävellys, Scrambled Red Eyes.