Pasi Kostiainen arvioi The Joshua Treen Rumbassa 6/87.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Anton Corbijn
The Joshua Treetä on myyty Wikipedian mukaan yli 25 miljoonaa kappaletta, ja levy on vakiokamaa kamaa kaikenlaisissa ”1000 levyä, jotka tulee kuulla ennen kuolemaa” -kirjoissa. Eikä ihme, onhan albumin avauskolmikosta paha pistää paremmaksi: mikä muu bändi on voinut ladata levylleen Where the Streets Have No Namen, I Still Haven’t Found What I’m Looking Forin ja With or Without Youn tasoisen hittikimaran?
Edelleen Rumbaan kirjoittava Pasi Kostiainen havaitsi albumin erinomaisuuden heti sen ilmestyessä: tuolloinen arvosteluasteikko ulottui –10:stä +10:n, eli ysi on viittä vaille virheetön suoritus.
Hauska huomata myös, että U2:sta vaivaava mammuttimaine on riivannut bändiä 1980-luvun puolivälistä saakka: Kostiainen kirjoittaa, kuinka ”pitkä julkaisuväli, suurieleinen lavaolemus ja levy levyltä kasvanut kannattajajoukko ovat aiheuttaneet kitkeriäkin vastareaktioita ja kommentteja itseriittoisesta tähtimyytin luomisesta” ja miten ”yhtye on moisille ajatuksille antanut jatkuvasti mahdollisuuksia: nytkin levynkannet käytiin kuvaamassa varta vasten USA:ssa saakka”.
Vähästä on yleisö hermostunut, onhan levy-yhtiö varmaan lennättänyt bändiä noina levymyynnin hurjina vuosina ilomielin vaikka maailman ympäri. Eivätkös yhtyeen herrat muuten nykyään lentele kukin omalla yksityislentokoneellaan?
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana:
