”Mogwai onnistuu vakuuttamaan ilman ryminääkin”, Kimmo K. Koskinen kirjoittaa skottibändin alkuvuosia himmailevammasta uutuusalbumista.
Teksti: Kimmo K. Koskinen
Mogwai: Rave Tapes
Rock Action
Eläväistä lainehdintaa.
Jo liki pari vuosikymmentä postrockia aaltoillut skottibändi pitää tasoa yllä saatuaan taas juonesta kiinni. Mogwai ei toista majesteettisen Hardcore Will Never Die, But You Willin (2011) räiskivämpää olomuotoa, vaan yhtye kaivautuu pikemminkin sen jälkeen luotaamiinsa vähäeleisempiin elektronis-orgaanisiin onkaloihin.
Mogwai on jo ajat sitten päässyt irti postrockin paisuttelevasta hyökyaaltotekniikasta, ja nytkin se keskittyy luomaan vyörytystä moniulotteisempia tunnelmia. Intesiteetiltään kytevämpi tunnetilojen keinuttelu tuottaa sulavalinjaista jälkeä. Levyn hypnoottinen vaikutus on ilmeinen, ja punaisia lankoja on saatu luikertelemaan kappaleisiin monella tasolla.
Mogwai onnistuu vakuuttamaan ilman ryminääkin. Pääosin instrumentaalisella levyllä huomion vievät taiten loihditut melodiat ja rytmit. Osansa on myös eläväisellä ja sävykkäällä instrumentaatiolla, joka on toisaalta hyvin orgaaninen, mutta monin paikoin varsin teollinen. Ristiriidan sijaan tämä luo sointiin mielenkiintoista kontrastia.
Arvio on julkaistu Rumbassa 1/14.