Tylsähköä poppia Turusta.
Uusi kotimainen tulokas Monovisio nappaa kuuntelijan huomion pikkunokkelilla sanoituksillaan. Esimerkiksi Sisustuslaulussa todetaan, että ”minun huoneeni on lumivalkoinen, sisustustyynyt paljon pelastaa”. Paikoin sanoilla kikkailu tuokin mieleen jopa Absoluuttisen Nollapisteen tai Limonadi Elohopean tuotannon.
Soundillisesti yhteyksiä viritellään ainakin Egotripin suuntaan, ja melodiat sisältävät monenlaisia koukkuja. Siitä huolimatta Monovision pulmana on yksitoikkoisuus. Kitaristi Lassi Rajala kirjoittaa levyn kansitekstissä, että ”kovin monotonista yhtyettä Monovisiosta tuskin tulee koskaan”. Niin, tuskin tulee, kun se on sitä jo. Särmää ja vivahteita kaipaisi etenkin laulaja Anssi Reinin tulkintaan.
Potentiaalia tässä turkulaisviisikossa kuitenkin on. Sisustuslaulun lisäksi sen osoittavat biisit Isä meidän ja Kävelevä aikapommi. Viimeksi mainittu nouseekin metkojen sanoitustensa ansiosta albumin parhaaksi raidaksi. Bändi, joka tekee laulun neurooseista, ei voi olla läpeensä huono.