Metallituottajan toinen levy keskittyy äijäilyyn.
Muun
muassa Mokoman julkaisujen parissa ansioitunut Miitri Aaltonen ei malta vieläkään pysyä miksauskonsolin takana, vaan sisällä asuva soittajasielu halajaa oman yhtyeen pariin ja esille.
Edelliseltä Monsteriser-albumilta tutulla grunge-tyylillä keuliva Shortcuts to a Dead End on peruskamaa kaikille tuosta musiikkityylistä kiinnostuneille. Aaltonen on pätevä bändikippari, ja hänellä on takanaan mainio soittajaryhmä.
Siinä missä alkuaikojen Monsteriser soi Soundgardenia, tällä kertaa Aaltosen ja Antti Toiviaisen kitarapörinät tuovat mieleen Kyussin. Usein Aaltosen laulutyyli ja bändin bluespohjainen raskas rock kuulostaa kuitenkin Danzigin palvonnalta.
Demonisen äijäilyn kuningas Glenn Danzig osaa levyillään pahuuden kanssa pelehtimisen, mutta Miitri Aaltosen toistuvat houkuttelut miettimään kanssaan pimeyden voimia ja hulluksi tulemista eivät vakuuta. Sanoitukset ovat heavykliseitä, mutta äijäilevästä esityksestä puuttuu hurjuus, vittumaisuus ja musta huumori. Aaltonen taitaa kaikki kaavat, muttei esittele räyhähenkiään.