Motörhead – Motörizer

”Teen levyjä. Sitten kierrän niiden tiimoilta.”

Kaiken trendispedeilyn keskellä Lemmy Kilmister on piristävä jääräpää. Mies tietää paikkansa ja arvonsa, muttei tee itsestään suurta numeroa.

Syytä tosin olisi, sillä Motörizer on pirteintä moottörin jyrinää vuosiin, ehdottomasti paras kolmesta Cameron Webbin tuottamasta viime levystä. Turhat karstat ja pop-meiningit on tällä Dave Grohlin studiolla äänitetyllä levyllä poltettu koneesta, ja jäljellä on juuri sitä, mistä yhtye tuli 80-luvun tarunhohtoisimpina vuosina kuuluisaksi.

Levyn avaava Runaround Man on asenteeltaan niin suora kopio Ace of Spadesista, että mille tahansa muulle yhtyeelle se olisi rikos.

Tässä tapauksessa se on kuitenkin kuin nyrkinisku pöytään, jolla homma otetaan taas haltuun.

Seuraava kappale, Teach You How to Sing the Blues, tekee juuri sitä mitä nimi sanoo. Kappaleen lopussa muiden soittimien lopettaessa ja Lemmyn basson jatkaessa nousee hymy huulille: näinhän se menee. Muut väsyvät, Lemmy painaa päälle. Ja sitten kappaleen verran sotahistoriaa, ja sen jälkeen turpaanvetoa nimellä Rock Out, jonka kertosäkeessä huudetaan ”Rock Out!”. Nerokasta. Kenties neandertaalista, mutta kiistatta nerokasta.

Motörhead on kenties kuin Rolling Stones siinä mielessä, että uusi levy on pakko julkaista, jotta voi lähteä taas kiertueelle – mutta siinä missä Mick Jagger yrittää epätoivoisesti uudistua joka levyllä, Lemmy pysyy samana. Väillä on hyviä päiviä, välillä huonoja. Tänään on hyvä päivä.