Pohjois-Pohjanmaan Stam1na hukkuu riffiviidakkoon
Kun arvioin Murenan debyyttilevyä, vertasin yhtyettä melodiankuljetuksensa ja soundinsa puolesta Stam1nan mainioon esikoisalbumiin. Mistään kopiobändistä ei silti ollut kyse. Siitä huolimatta en voi olla vetämättä ainakin melko suoria yhtäläisyysmerkkejä Katoamispisteen ja Stam1nan kakkosalbumin välille. Lem1n hurjat lähtivät Uudet kymmenen käskyä -levyllä monimuotoistamaan soitantaansa, ja niin on tehnyt myös Murena.
Murenalla on edelleen biiseissään myös vanhasta YUP:stä ja kenties jopa CMX:stä muistuttavaa melodisuutta, joka tuo pirteää vivahdetta totiseen paahtoon. YUP-vertaukseen vaikuttaa toki sekin, että Jarkko Martikainen lainaa bändille äänijänteitään Huipennus-kappaleella.
Kolmeen osaan jaettu albumi on kunnianhimoinen ja läpeensä osaava, mutta sen kuunteleminen läpi on liian raskas kokemus. Biisien osat sekoittuvat toisiinsa, eikä kappaleita erota joukosta. Kokonaisuus on ikävä kyllä vain monimutkaisella tahtilajilla etenevä riffikimppu ja ajoittainen tarttuva kertosäe. Haluaisin pitää tästä enemmän, koska parhaimmillaan Murena haastaa Stam1nan.