Uuden sukupolven Michael Jackson jatkaa varmoin ottein.
Muun muassa Whitney Houstonille, Britney Spearsille, Celine Dionille, Enrique Iglesiakselle ja Usherille biisejä kirjoittanut Shaffer Chimere Smith on yksi 2000-luvun lahjakkaimmista biisintekijöistä, ainakin jos mitataan r&b-genreä. Hänen tyylinsä on todella paljosta velkaa Michael Jacksonille, lähtien vaikkapa siitä, että Jackon tutuksi tekemien ähkäisyjen käyttäjänä Ne-Yo kiilaa hyvin lähelle oppi-isäänsä.
Michael Jacksonin perintö – vaikka sellaisesta on hiukan kornia puhua – kuuluu myös siinä, että biisien sävellystyötä ei koskaan jätetä puolitiehen. Oppikirjamaisella varmuudella Ne-Yo nostaa laulunsa vielä c-osassa uuteen liitoon ja viimeistelee homman adlibein koristellulla kertosäkeellä.
Sitten ongelmiin. Sama juttu käy jokaisen laadukkaan r&b-levyn kohdalla. Vaikka biisit ovat nautittavan hyviä ja herkkiin fiiliksiin pääsee mukaan, silkinpehmeät soundit aiheuttavat vastareaktion. Jos niin ei käy heti ensimmäisellä kuuntelulla, ajan mittaan syntetisaattorit ja pumpulin läpsimiseltä kuulostavat rummut alkavat rasittaa.
Voi vain toivoa, että ?uestlove Thompsonin D'Angelon r&b-klassikolle Voodoolle luoma soundimaailma tulisi muotiin, ja nykyinen ylisliipattu suuntaus painuisi unholaan.