Eihän tämä yhtään hullumpi ole, tuumaa Markku Halme levyarviossaan. Kriitikko vertaa uutta näkemystä alkuperäiseen albumiin ja löytää vertailussa sekä heikkouksia että vahvuuksia.
Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.
Apulanta: Revenge of the A.L. People
Apulanta oy
Debyyttialbumin pojan koston paluu.
Attack of the A.L. People (1994) oli eri suuntiin pyristelevä, epätasainen kokonaisuus – kuten tavallaan Revengekin. Uusissa toteutuksissa on paljon varmempi ote, mikä joskus syö originaalin epäprofessionaalisuudessaan suurenmoisia kipupisteitä. Esimerkiksi levyn käynnistävän Kristalliprinsessa-grungemätön lievä epävarmuus ja -tasaisuus ovat sen nimenomainen voima, joka uudesta versiosta uupuu.
Toisaalta Ilona? on lähes erinomainen balladi, jonka pyrkimys kohti mahtavaa kohtalokkuutta epäonnistui surullisesti alkuperäisversiossa. Nyt kuullaan vihdoin sitä, mitä alkujaan sovitustajun ja -teknologian riemujuhlan merkeissä haettiin. Moisesta saadaan nauttia muuallakin. Ikävä kyllä itse kappaleen voima paljastuu lopulta riittämättömäksi.
Upea grungelopetus Silmämuna suoritetaan alkuperäiseen rempseään tyyliin. Mutta nykymallinen ammattimaisuus on syönyt siitä sen niin tärkeän umpirentouden.
Markku Halme