”Pariisin kevät on askeleen edellä ja muutaman ilmassa. Yhden miehen pop-yhtye sekoittaa naiiviuden ja älyn keskenään tavalla, johon harva pystyy”, kirjoittaa Emmi Laukkanen Astronautti-arviossaan.
Pariisin kevät: Astronautti
Sony
Meteoriitti-debyyttialbumi hämmensi hupsuilla ja oivaltavilla lyriikoillaan, kuplivilla melodioillaan ja soinnilla, joka ei tuntunut matkivan ketään. Saman avaruusteeman mukaisesti nimetty kakkosalbumikin kuulostaa ensitahdeista lähtien hyvältä.
Arto Tuunelan visionääriyttä on pakko ihailla. Meteoriitti jäi nerokkaista hiteistään huolimatta epätasaiseksi esiinmarssiksi, mutta Astronautti on tasavahva ja kypsä kokonaisuus.
Pariisin kevään ehdoton vahvuus on ollut uskallus hölmöön ja äärisympaattiseen ilmaisuun. Siksi Astronautin lyriikat jäävät pieniksi pettymyksiksi.
Levyllä lauletaan niin korkeushyppääjän kuin pankkiryöstäjän rakkaudesta, mutta debyytillä ihastuttanut näppärä ote on ruosteessa. Eivät tekstit heikkoja ole, mutta vain harvat virkkeet nostavat oivaltavan hymyn huulille.
Meteoriitti pelasi paikoin naiiveilla, vaietuilla huomioilla, joista kukaan muu ei kehdannut laulaa yhtä suoraan. Saman tyylin tunnistaa Astronautiltakin, mutta oivallukset jäävät laimeammiksi. Pentti Holapan ja Pikku Huopalahden kaltaisia pikkunäppäryyksiä pursuilevia veisuja jää kaipaamaan.
Levyn selkeä linja ei jätä tilaa ilmeisille hiteille. Se on kokonaisuutta ajatellen hienoa: mukaan ei mahdu selkeitä hutejakaan.
Pop-koukut ja polveilevat melodiat Pariisin kevät taitaa toki edelleen. Tämän kylän poikii on levyn riemastuttavin veto. Myös Imatrankoski, Salaliittoteoria ja Invisible Man erottuvat edukseen.
Astronautin debyyttiä melankolisemmasta ilmeestä huolimatta Pariisin kevättä kuunnellessa murheet puolittuvat. Kappaleiden topakka elämänmaku tarttuu ja olo tuntuu riemastuttavan kevyeltä.
Se on ehdottomasti neljän tähden arvoinen suoritus.
Teksti: Emmi Laukkanen, kuva: Sony Music
Arvio on julkaistu Rumbassa 6/10.