Ei pelkkää umamia – arviossa Ruger Hauerin ja Reginan yhteislevy Mature

Maturelle Pyhimys, Paperi T ja Tommishock ovat lyöttäytyneet yhteen Reginan ydinkaksikon eli Pykärin pariskunnan kanssa. Idea vaikuttaa yhtä herkulliselta kuin levynkannen mehevät tomaatit. Sisältö ei vaan ole pelkkää umamia, kirjoittaa Heini Strand.

Ruger Hauer
Mature
Universal
7,5

Ikääntyminen on usein vaivalloista. Siihen liittyvät ongelmat syntyvät kahtaalta: odotuksista ja ajankulusta. Ikään kohdistuvat odotukset, jotka eivät täyty tai täyttyessään tyydytä, aiheuttavat mielipahaa. Ajankulu taas saattaa näkyä peilissä ja ympärillä tavalla, joka saa aikaan pakokauhua, kuolemanpelkoakin.

Mature tarkoittaa ikään liittyvää kypsymistä, niin tässäkin tapauksessa. Mature on Ruger Hauerin neljäs levy ja se käsittelee teemaansa sitä samalla toteuttaen. Tällä kertaa Pyhimys, Paperi T ja Tommishock ovat lyöttäytyneet yhteen Reginan ydinkaksikon eli Pykärin pariskunnan kanssa. Idea vaikuttaa yhtä herkulliselta kuin levynkannen mehevät tomaatit. Sisältö ei vaan ole pelkkää umamia.

Mielikuvissa yhtälö Ruger Hauer + Regina piirtyy tanssittavina pop-taustoina, hyvien riimien räppinä ja karkkimaisena taustalauluna. Pettymys on pieni, kun levyä kuunnellessa tajuaa sen aika lailla vastaavan odotuksia. Yhtälössä ei ole mitään huonoa, aivan kuin ei lähtökohtaisesti Rugerissa tai Reginassakaan. Tältä porukalta odottaa silti enemmän. Se enempi olisi jotain, jota ei tiedä koskaan kuulleensa, jotain uutta ja outoa. Syy absurdeihin odotuksiin löytyy toki tekijöistä itsestään: mitä ovat menneet aina tekemään jotain aiempaa ylittävää.

Sekasin-biisi toteuttaa edellä mainittuja ennakko-odotuksia puhtaimmin. Pää alkaa nyökätä heti Mikko Pykärin tuottamista ensitahdeista, joiden taustalla Iisa Pykäri toistelee kauniisti biisin nimeä. Tommishock, Pyhimys ja Paperi T räppäävät erilaisista tavoista mennä järjiltään. Iisa laulaa kertosäkeessä: “Teen päinvastoin kuin käsketään / Mun pää on mun / Se on mun / Pelkään että se räjähtää / Et sieltä kuuluu yhtäkkii pum pum”. Myöhemmin Paperi T räppää, että “Vanupuikko jo liian syvällä / Huono olo, mut silleen hyvällä”. Vain Iisa Pykäri saa itsetuhoisen käytöksen kuulostamaan heleältä ja Paperi T kokeilemisen arvoiselta asialta. Kauneus ja rujous ovat läsnä, mutta vain niiden suissa, joista sen on kuullut ennenkin.

Mikseivät Rugerit laula Iisan taustalla? Tai lainkaan? Miksi Iisan säkeistötkin kuulostavat taustalauluilta? Taidokkailta mutta taustoilta silti. Ehkä siksi, että yhdistelmä toimii näinkin. Kai tässä vaiheessa uraa tekijöiltä olisi voinut toivoa piirun verran lisää likoonlaittautumista.

Levyn puolivälissä lymyää kokonaisuuden kovin biisikolmikko. Läpeensä karu Krebatorio lyö mukavasti kasvoille. “Käyks lounarit strippibaaris?” heittää Paperi T livetilanteita ajatellen kunnioitusta herättäen. Sanopa tuo kolme kertaa peräkkäin mahdollisimman nopeasti. Charlie Mansonin häät on rakkauslauluna miltei täydellinen: hauras ja täynnä kuolemaa. Biisikolmikon päättää kepeä Amazing. Ruger Hauer osaa kehua itseään juuri niin taitavalla uholla kuin räpissä kuuluukin.

Johtuneeko Paperi T:n kehutusta erolevystä vai vain miehen kyvystä koskettaa, hänen sanansa saavat huokaamaan. Charlie Mansonin häät ja levyn lopusta löytyvä Aika jätä älä ovat muutenkin herkkiä, mutta Paperi T:n osuus jää molemmista parhaiten mieleen. Painettuna ja kontekstista irrotettuna ne kaiken lyriikan tapaan tosin kalpenevat biisilaineille. Kuuntele siis itse.