Tukholmalaiset viheltävät söpöilypelin poikki
Studion nurkassa on epäilemättä kököttänyt suuri vaaleanpunainen virtahepo nimeltä Young Folks, kun herrat Morén, Yttling ja Eriksson ovat alkaneet äänittää Living Thingiä, neljättä varsinaista studioalbumiaan.
Kolmen vuoden takainen vihellyshitti kelpasi kaikille: Yleisradiolle, Pitchforkille, James Bluntille, mainosmiehille, Kanye Westille. Tehtiinpä siitä saksan- ja japaninkieliset käännösversiotkin. Miten yltää samaan – saati parempaan? Suuri yleisö tulee varmasti muistamaan Peter, Bjorn and Johnin yhden hitin ihmeenä, mutta mitäpä suuri yleisö tietäisi.
Viimeistään Living Thing todistaa, ettei Young Folks ollut onnenkantamoinen. Oli väistämätöntä, että yhtye, jolla on näin tarkka vainu melodioiden, soundien ja tuotannon suhteen, osuu jossain vaiheessa kultasuoneen.
Living Thing on täynnä hienoja popsävelmiä, joita on käsitelty hyvin omaperäisellä tavalla. Mielikuvat söpöstä ja suloisesta indie-hempeilystä ovat vääriä; Peter, Bjorn & Johnin henkisiä sukulaisia ovat M.I.A:n, Hot Chipin ja MGMT:n kaltaiset rohkeat innovaattorit.
Se, ettei Peter, Björn and John tyydy tavallisuuteen, tarkoittaa valitettavasti sitä, että trion levyiltä löytyy jokaista täysosumaa kohden yksi täydellinen epäonnistuminen. Tällä levyllä ensin mainittuja ovat It Don't Move Me, Nothing to Worry About ja Living Thing. Huteja taas avausraita The Feeling sekä I'm Losing My Mind ja fuck-lyriikoillaan rasittava Lay It Down.
Kaksijakoisuus tekee Living Thinginkin kuuntelemisesta hiukan työlään, mutta lopulta palkitsevan kokemuksen.