Vain omaperäisyys puuttuu.
Piina aloitti taipaleensa jo 90-luvun alkupuolella, ja sen kuulee. Fiilistaso ja tanssinuora on viritetty Orderin ja Pet Shop Boysin väliin. Kun siihen yhdistää suomenkieliset tekstit, ei olla kovinkaan kaukana Neljästä Ruususta.
Hans Eiskosen ääni tai laulajankyvyt eivät ole kovin kummoiset, mutta se kääntyy lopulta vain eduksi, koska kömpelöys tuo ilmeeseen nastaa noitalinnahuraamaisuutta. Ikävä kyllä vain puolet kappaleista on ykköslaatua ja puolet jää tusinatavaraksi. Albumin kolme täysosumaa ovat henkevä Enkeleitä, The Curen hienoimmistoon vertautuva Palloon sekä ”vitsikäs” nimibiisi, sukupuolisesti käänteinen versio Pet Shop Boysin Rentistä.
Muistumia muiden joko suomeksi tai englanniksi tekemistä teksteistä on muutenkin kasapäin. Yleisasennetta alleviivaa Tähtiainesta-kappaleen lausahdus ”ei tällä naamalla maailmoja vallata”. Ulkopuoliseksi jääminen pistetään siis pelkän ulkonäön piikkiin. Ovet aukeavat vain jos ”näyttää homolta”. Mutta ei moinen ironishenkinen itsesääli oikein kanna.