Norjalainen rock on pelastettu
Norjasta ei ole tullut päräyttävää rockia sitten Turbonegron parodisen denim-homoilun. Gluecifer yritti, mutta sortui köyhän miehen Hellacopters-apinointiin. Silver yrittää yhä, mutta kuulostaa vain nössöpunk-filtterin läpi suodatetulta (Fredrikin)katurockilta.
Luojan kiitos meillä on Pirate Love! Kuudesta helvetin tyylikkäästä retro-adoniksesta koostuva oslolaisbändi on ymmärtänyt, että paras rock syntyy likaisista fuzz-kitaroista, räävittömästä punkista, mustasta magiasta sekä 60-luvun melodisesta jenkkigaragesta.
Pirate Loven debyyttialbumi Black Vodoun Space Blues on kaikkea tätä. Unohtakaa Jay Reatardin ylihypetetty ja tylsähköksi muuttunut soolotuotanto. Black Vodoun Space Blues tarjoaa saman musiikillisen viitekehyksen agressiivisemmalla ulosannilla ja tarttuvammilla biiseillä.
Suurimman osan ajasta levy huokuu samaa anarkistista soittamisen riemua kuin Black Lipsin parinvuodentakainen Los Valientes del Mundo Nuevo -live. Kuunnelkaa vaikka Sick of You, niin tiedätte mitä tarkoitan.