Vanupuikon työvoitto
A Tribe Called Questissa tunnetuksi tullut Q-Tip lienee tyytyväinen siitä, että sai levynsä julkaistua. Hänen toinen soololevynsä, konseptuaalinen ja erittäin tiedostava Kamaal the Abstract, ei koskaan päätynyt kauppojen hyllyille, sillä levy-yhtiö ei uskonut sen myyvän.
Kuusi vuotta myöhemmin Q-Tip on saanut kasaan kolmannen soololevyn, joka lähestyy kuulijaa huomattavasti pehmeämmin ja radioystävällisemmin eväin. Tärkein, eli silkinpehmeä mutta samaan aikaan terävä flow, on kuitenkin tallella.
Islaminuskoa tunnustava Q-Tip räppää sekä tanssimisesta että mustan rodun asemasta maailmassa, eli tasapaino viihteen ja asian välillä saavutetaan ääripäiden kautta. Tuotanto on läpi levyn lämmintä ja samplerikasta, hieman Tribe Called Questin tapaan.
Erikoisen levystä tekee se, että se säilyttää tasonsa jokaisella biisillä, eikä hiphop-levyille tyypillistä täytettä ole mukana ollenkaan. Tasaisuus toimii myös toisin päin, sillä kirkkaimpia huippukohtiakaan ei juuri erota, ellei sellaisena halua pitää D'Angelon kauniisti kujertamaa Believea.