Kitara ulvoo kuin susi
Parhaiten Pulp-menneisyydestään tunnettu brittilahjakkuus Richard Hawley muistelee menneitä, joita aika ei ole kullannut. As the Dawn Breaks -avauksessa hän laulaa yhtä matalasti kuin Johnny Cash – ja näppäilee akustistaan samalla verkkaisuudella kuin mustaan pukeutunut countrytähti viimeisimmillään. Useimmiten Hawleyn kitarassa on kuitenkin sähköä ja venetettyä rautalankaa.
Sen sijaan kakkosbiisi Open Up Your Door upottaa artistin tahmeisiin viihdelaulajan maneereihin. Siirappiset jousisovitukset sentään istuisivat paremmin Las Vegasiin kuin ruotsinlaivalle. Paha olo kuulostaa huonolta parrasvaloissa: liian paljon Tom Jonesia ja liian vähän Tom Waitsia.
Yhteistä albumin ääripäille on synkkyys, jossa Hawley kylpee mielellään. Hänen kuudennetta sooloalbumiaan on kuvattu muusikon uran tummimmaksi: lähes pikimustassa kansikuvassakin artistilla on aurinkolasit silmillään.
Siinä missä ex-yhtyekaveri Jarvis Cocker tilittää suoraviivaisesti varsinkin uusimmalla erolevyllään, Hawley verhoaa tunnelmalliset laulunsa itsesäälimättömämpään ilmaisuun. Siitä huolimatta Hawley kuulostaa heistä kahdesta henkilökohtaisemmalta.