Smashing Pumpkins – Zeitgeist

29.06.2007

Riuska paluulevy 90-luvun merkittävimmältä vaihtoehtobändiltä.

Amerikkalaiseen The Smashing Pumpkinsiin kiteytyy monella tapaa 90-luku ja vaihtoehtorock. Billy Corganin kaljun päänahan alla syntyneet aivoitukset ovat taas ajankohtaisia, sillä bändi on palannut seitsemän vuoden tauon jälkeen sorvin ääreen. Tosin alkuperäisjäsenistä on Corganin lisäksi mukana vain rumpali Jimmy Chamberlin. Uusia sällejä ovat kitaristi Jeff Schroeder ja basisti Ginger Reyes. Aliarvostettuja James Ihaa ja D’arcy Wretzkyä ei siis näissä tsembaloissa nähdä. Eipä tuon silti niin väliä, sillä uusi kokoonpano tahkoaa rockia vähintään yhtä tiukasti kuin alkuperäinen ryhmä.

Levyn saksankielinen nimi Zeitgeist tarkoittaa ajan henkeä. Ainakin temaattisesti Zeitgeist on hetkessä kiinni. Tämä kiteytyy etenkin levyn kannessa, joka esittää mereen uppoavaa Vapauden patsasta. Ehkä alleviivaavaa, mutta joka tapauksessa väkevää kommentointia.

Musiikillisesti Zeitgeist ei välttämättä ole nimensä veroinen tapaus. Sen kappaleita kuunnellessa tuntee heittäytyvänsä takaisin 90-luvulle, keskelle finnejä ja angstintäyteisiä lukiobileitä. Levy kuitenkin kantaa pelkkää nostalgiatrippiä pidemmälle, vaikka se aluksi vaikuttaa väkinäiseltä pyrkimykseltä menneiden aikojen loistoon.

Ennen pitkää biisitusina paljastaa todellisen luonteensa, ja levy yltää leikiten ainakin Adoren (1998) tasolle, Corganin nopeasti hautaamasta Zwan-yhtyeestä puhumattakaan.

Paluulevyn biisimateriaali on kauttaaltaan tervetulleen ärhäkkää. Single Tarantula potkii kuin hevonen, ja eeppinen United States on kerrassaan komeaa stoner-rockia. Henkeä bändi vetäisee aavistuksen popahtavammilla Starzilla ja Bring the Lightilla.

Tätä bändiä oli aika vaikea kuvitella kaipaavansa enää koskaan. Nyt tervetuliaistoivotuksia jakelee kuitenkin mielellään. Toivotaan, että Corgan kiusaa meitä nasaalimääkynällään jatkossakin.

Lisää luettavaa