Palaako grunge Suomeen?
Seinäjokelainen Smokesuit on kuuleman mukaan kovaa valuuttaa keikkamarkkinoilla. Voin kuvitella, että tälläinen grungea ja tummanpuhuvaa alternatiivirockia yhdistelevä ryhmä toimii hyvin isolla lavalla, sen verran määrätietoista ja suuriliikkeistä heidän musiikkinsa on. Mieleen tulee Soundgarden ja paikoin Nirvana sekä leegio mustapäisiä 00-luvun androgyynejä rokkareita.
Debyyttialbumillaan yhtye ottaa kuulijansa vähän vaikeammin. Vaikka kunnianhimoisuudelle ja taidokkuudelle on pakko lätkäistä kohtuullinen määrä pisteitä, 44-minuuttista levyä kuunnellessa tuli aika usein katsahdettua soittimen aikalaskurin suuntaan.
Raskasliikkeisissä biiseissä yhtye polkee liikaa paikallaan, vaikka Ape, The Dance, Staring into Oblivion ja Stuck in Limbo erottuvat joukosta muutaman kuuntelun jälkeen. Liian moni biisi vain tuntuu loogiselta kokonaisuudelta, jossa ei ole mitään logiikkaa. Muoto on hallussa, eli Smokesuit hoitaa tonttinsa varsin hyvin, mutta albumi ei oikein avaudu sinnikkään kuunteluputkenkaan jälkeen.