”Pakko nostaa kädet ilmaan: minä diggaan tästä”, Seppo Lampela alias Steen1 kirjoittaa arviossaan.
Teksti: Seppo Lampela, kuva: Rähinä
Uniikki: #Kylänmies
Rähinä
Kapteeni huukki.
Oletin Uniikin uuden soolon olevan taas yksi Mikä-Mikä-Maa-levy. Siis räppilevy siitä kuvitteellisesta paikasta, missä Cristal kuohuu ja räppäreillä on rahaa. Siis siitä, jonka asukasluku käsittää yhden Cheekin.
Mutta pakko nostaa kädet ilmaan: minä diggaan tästä. Huukkeja on tehty keikat mielessä. Ne ovat simppeleitä, mutta perkeleen tarttuvia huudatuksia, jotka muistaa isommassakin jurrissa. Myös laulukoukut toimivat kautta linjan.
Riimit ovat aika simppeleitä. Vakuuttava vierailijakaarti tuntuu olevan nälkäisempää sakkia kuin Dani itse. Mutta kyllä hänkin osaa: itseironinen Pätkätöissä naurattaa oikeasti. Harmi, että rehtejä soolobiisejä on vain pari. Tuotanto on pirun hyvää, ja Uniikin kuulee vetäneen enemmän keikkaa kuin nörtti käteen.
Mutta liukuhihnamaiset ”jiah, oo-oo!” -huudatukset eivät putoa minulle, enkä tajua pakkomiellettä tehdä jälleen biisiä jostain eläimestä. Pöllöjengi? Huhuu? Silti pitää nostaa hattua, sillä Uniikki on leiponut tosi pätevän rähinälevyn, jonka suosittelen tarkastamaan. Uskoisin tämän pärisevän hyvin myös keikalla.
Arvio on julkaistu Rumbassa 1/14.