Monikielisen berliiniläisduon kahdeksas albumi jatkaa tasan samalla linjalla kuin aiemmatkin. Se on sekä hieno että huono asia. Toisaalta Stereo Totalin riemukkaan omaperäinen roskaelectronica-naivismi on täydellisen valloittavaa, mutta muutoksen puute on tehnyt heidän yllätyksellisyydestään jo aika yllätyksetöntä – mikäli ymmärrätte mitä tarkoitan. Vaikka tästä periaatteessa kovasti pidänkin, niin mielessä piilee koko ajan se vähättelevä ajatus, että ”tää nyt on vaan tämmöstä”.
Jättimäisintä umpi-ihanuutta edustaa Serge Gainsboroughin hengessä keinuva Komplex mit dem Sex, josta voisi hyvän markkinoinnin ja moukan tuurin yhdistelmällä saada jopa pienen hitin, sekä heteroiden että ei-heteroidenkin piirissä.
Erityismaininnan ansaitsevat myös nimeään myötä muovisen oloinen punkrallatus Plastik, vauhdikas garageryske Plus Minus Null, todella hypnoottisella kilkuttimella taustoitettu Baby Revolution sekä tarkoin We’re Gonna Have a Real Good Time Togetheriä mukaileva Chewinggum.