Surmacore vs. porvaricore! Rytmihäiriö ja Bob Malmström arvioivat toistensa levyt

Rytmihäiriö ja Bob Malmström ovat julkisuuskuvaltaan kuin toistensa vastakohdat. Ensin mainittu laulaa vesurilla teurastavista saatananpalvojaspurguista, jälkimmäinen pilkkaa köyhiä ja skoolailee Björn Wahlroosin kanssa. Uusimmassa Rumbassa yhtyeiden edustajat arvioivat toistensa albumit. Miten kävi?

Vastaus: vastakkainasettelun aika on ohi! Yhtyeet innostuivat ylistämään kilpaa toistensa tuotoksia. Core-miehet ovat kuin veljiä keskenään.

Kuva: Eero Kokko

Rytmihäiriö: Todellisuuden mestari
Sakara

Rytmihäiriö on Impaled Nazarenen ohella aina kuulunut kotimaisiin suosikkibändeihini. Näinpä Rytmiksen uusien albumien kuuntelu on aina yhtä jännittävää. Surmantuoja-levystä (2010) on kulunut tovi, ja tuo levy onkin omasta mielestäni yhtyeen tähän mennessä kovin. Niinpä olen ollut skeptinen sen suhteen, pystyisikö bändi parempaan.

Onneksi olin väärässä. Bändin sanomahan on erittäin kaukana meidän Bobien arkipäivästä, ja Gambinaa olen itse nähnyt vain kuvissa. Silti Rytmiksen sanoitukset osuvat kerta toisensa jälkeen enemmän nappiin. Etenkin Olen kännissä -kappaleen tekstirivi: ”Olen dokannut ja sekoillut, olen rukoillut ja homoillut / Arvoisat naapurit, olen ruvennut ryyppäämään ja pahoittelen siitä syntyvää häiriötä.

Olen kevään aikana kuunnellut Todellisuuden mestaria purjeveneessä, Sipoon huvilan terassilla sekä työmatkoilla. Voin todeta, että jälleen kerran Jannen sahaukset, Unen säksätykset sekä Anden ja Oton saumaton työskentely luovat uskoa siihen, että köyhäkin voi saada aikaiseksi hienoja asioita. Joskus jopa uskomatonta parhautta.

Todellisuuden mestari jatkaa siitä, mihin Surmantuoja jäi. Albumi laajentaa bändin repertuaaria entisestään. Punk in Finland -messulaudan marisijoille Rytmihäiriö on yhtä kuin Surmatyö-ep (1990). Minun Rytmihäiriöni on satanistinen spurgukööri, joka kuulostaa nimenomaan Todellisuuden mestarilta.

Malja Rytmihäiriölle ja vuoden toiseksi parhaalle albumille!

Carolus Aminoff, Bob Malmström
Westend, Finland

Bob Malmström: Punkens framtid
Playground

Tissit! Tissit levyn kannessa! Epäilen, ettei tästä levystä kirjoiteta ensimmäistäkään arviota, joka ei osittain – tai kokonaan – käsittele kannessa näkyviä tissejä. Tissit! Eikä ne ole edes Gambinassa! Mahtaako Westendin Alkosta edes saada Gambinaa? Nyt on käsitelty tissit ja Gambina, vaikkakin erikseen, mutta kuitenkin. Aika siirtyä Punkens framtid -levyn pariin.

Bob Malmström on syystä tai toisesta aina miellyttänyt. Porvari- ja surmacore ovat teemoiltaan hyvinkin erilaisia, mutta tyylien yhteisenä tekijänä on tinkimätön oman jutun tekeminen ja ”en välitä paskaakaan, mitä muut meistä ajattelevat” -asenne. Tästä on hyvänä esimerkkinä levyn nimibiisi, joka on hyvä kuitti välillä hyvinkin ahdasmieliselle punk-skenelle. Rytmihäiriön Mieluummin spurgu kuin punkkari -biisi ui aikoinaan samoissa vesissä.

Vad händer i Bosund, stannar i Bosund tarinoi lestadiolaisista ja muistuttaa epäsuorasti antikristityn vastuusta, kuten monet meidänkin biisimme. Itsehän olemme liitossa suoraan alakerran isännän kanssa, mutta Bobit tekevät sen välikäsien kautta (I lag med Wahlroos).

Punkens framtid on musiikillisesti debyyttiä monipuolisempi, mutta se on silti ehjä kokonaisuus. Heti ensikuuntelulla tarttui korvaan Casino Royalen rockaavaa groove, De stolta de fria de vackran maalaileva jammailu sekä I lag med Wahlroosin 1990-luvun skeittipunkin hengessä kulkevat melodiat ja kertsin puhtaat laulut.

Porvaricoren Dom Pérignonia!

Ande Kiiski, Rytmihäiriö

Arviot on julkaistu Rumbassa 5/13. Kuuntele Bob Malmströmin Punkens framtid Spotifyssa. Katso Rytmihäiriön Olen kännissä -video täällä.