Vantaan metsistä nousee tunnelmametalli.
Yhdeksän vuotta perustamisensa jälkeen vantaalainen The Chant on saanut ulos esikoisalbuminsa. Sen nimi Ghostlines kertoo heti, minkä tyylin metallia ollaan sulattamassa. Lukuisia omakustannekilpailuja, kuten Infernon kuukauden demo -kierroksen, voittanut The Chant osoittautuu myös oikealla levyllä Katatonian ja Anatheman hengenheimolaiseksi. Miksikään edellisten toisinnoksi kitaristi-biisintekijä Jussi Hämäläisen johtamaa sekstettiä ei voi kuitenkaan haukkua.
Ghostlines on kymmenen kappaleen teos, jonka maailma avautuu vasta kunnolla kuuntelemalla. Alkuun touhu vaikuttaa sataan kertaan soitetulta love metal -jöötiltä, mutta viimeistään kuudentena kuultavan Wayfarerin aikana tavoitetaan omia ulottuvuuksia.
Levyn viehätysvoima perustuu biisien sisäiseen monikerroksisuuteen. Tästä voidaan Hämäläisen lisäksi kiittää varmasti myös levyn tuottajana taituroinutta Ville Sorvalia, jonka soturimetallin ystävät tuntevat Moonsorrow-yhtyeen keulahahmona.
Ainoa pudottava tekijä on laulaja Ilpo Paasela. Silloin kun mies uskaltaa laulaa herkästi ja hiljaa, suuret tunteet välittyvät. Jostain ihmeen syystä Paasela keskittyy kuitenkin äijämäiseen ylitulkintaan, jonka teho vastaa samaa kuin yrittäisi saada citymaasturilla vegaanityttöjä vallatun talon edestä.