Tee se itse -trio kasvaa aikuiseksi Johnny Marrin avustuksella
Humalaisesti metelöivästä veljestriosta on päässyt puolivahingossa kasvamaan yksi Britannian merkittävimmistä rockyhtyeistä. The Cribsin neljäs levy soi tiukasti ja iskevästi, eikä se voi olla yksinomaan yhtyeeseen liittyneen The Smiths -kitaristi Johnny Marrin ansiota, vaikkakin ensimmäiseksi huomio kiinnittyy upeasti kirskuviin, heliseviin ja suriseviin kitaroihin.
Noin muuten Ignore the Ignorant vaikuttaa aluksi sävyttömältä ja ylipitkältä. Gary ja Ryan Jarmanin kailottavat laulusuoritukset jopa ärsyttävät toisinaan, ja kappaleet on veistetty linkkuveitsellä samasta massiivipuusta.
Useammat kuuntelukerrat ihmeellisesti paljastavat yhden vuoden parhaista rocklevyistä, joka ei aikalaisteostensa lailla ammenna samoista uuden aallon kuohuista vaan parhaasta amerikkalaisesta vaihtoehtorockista.
Monella tapaa Cribs kantaa myös Manic Street Preachersin soihtua. Seksuaalisuutta ja politiikkaa sekoittavat tekstit, sähkökitaran häpeilemätön nostaminen pääosaan ja takavasemmalta parrasvaloihin koukkaaminen ovat kaikki suoraan walesilaistrion oppikirjasta. Jokaisessa Ignore the Ignorantin nuotissa kuitenkin kaikuu Cribsin oma ääni.