Matikkamiesten mekkalan kolmas ulottuvuus.
Mathcoreksi siunatun mutanttigenren esitaistelija jatkaa tervetullutta muodonmuutosta. Klassikkodebyyttinsä Calculating Infinity (1999) määritteli koko suuntauksen perinteisiä biisirakenteita pilkkanaan pitävällä äärimmäisellä ryskeellä. Miss Machine toi uuden laulajan myötä melodisuutta mukaan. Nyt herkutellaan elektronisilla mausteilla.
The Dillinger Escape Plan ei pohjimmiltaan yhdistele elementtejä niin hanakasti kuin soisi, vaan biisit jakautuvat selkeähkösti karjuttuun riehuntaan, Faith No More -tyyppiseen epäkeskometalliin ja Aphex Twin -narskutteluun.
Horse Hunter -biisi on kuitenkin niin toimiva kolmikantasynteesi, että elementtien olisi suonut sulautuvan keskenään enemmänkin. Nyt levystä jää vaikutelma vähän turhan raisusti meiningistä toiseen ponnahtelevasta musiikillisesta vuoristoradasta.
Bändi on kuitenkin niin uskalias ja taidokas, että vaikka vaihtoehtometalliin kallellaan oleva osasto vaikuttaakin kestävimmältä, kiinnostus pysyy mainiosti yllä. Pianolla höystetty jazz-pala Mouth of Ghosts on mainio lopetus. Liekö matka jatkuva siihen suuntaan?