Raikasta viidakkofolkia indieduolta.
Psykedeelinen freak folk helisee tällä Dodosin toisella levyllä. Akustisten kitaroiden lisäksi kumisevat vanhankantaiset rummut ja lyömäsoittimet, sähkökitaraa kuullaan vain harvoin. Biisit ovat välillä lyhyitä katkelmia, välillä pitkiä kehittelyjä.
Paikoitellen Dodos on eksentrinen ja tuo mieleen jopa They Might Be Giantsin, mutta söpöimmillään bändi on melodisen raikasta popfolkia ja tuo mieleen jopa Magnetic Fieldsin sekä The Shinsin. Ja kyllä! Myös afrikka-vivahteita löytyy. Muutamassa biisissä kuten Foolsissa ja The Seasonissa yllytään ihan mahottoman tribaaliseen meininkiin.
Mainiosta menosta huolimatta hiukan rassaa kuitenkin se, että levy kestää peräti tunnin ja mukaan mahtuu vähemmänkin loistavaa meininkiä. Mutta kyllä hyviä biisejä on silti tarpeeksi: Shinsiä muistuttava Walking, rummullisesti kiinnostava Fools, herkästä balladista garageksi kasvava Joe’s Waltz, nätti Winter, The White Stripesin akustisimmillaan mieleentuova Paint the Rust, dynaaminen Jodi ja The Season.