Mahtimeininkiä eilen syntyneille
The Enemyä tekis mieli sympata. Bändi tulee Coventrystä, samoista kurjuuden pesäkkeistä kuin muinoin The Specials. Sen kyllä huomaa sanoituksista, joissa maailma kaatuu päälle, vallankumous on hyvä vaihtoehto ja olisi ihan pakko päästä pois – minne tahansa.
Vuonna 2006 perustetun bändin nuoruuden kuulee siinä, että musiikillisesti sen eväät ovat aika vaatimattomat tai oikeastaan lainatut. Mieleen tulee The Verven ohella The Bluetones, British Sea Power ja Cast – kakkosluokan kykyjä nekin.
Yhtyeen menestys on silti ollut ilmiömäistä, ja NME on vielä toistaiseksi pähkinöinä. Toki Music for the People antaa osviittaa syistä: No Time for Tears on jättimäinen anthem, jota tullaan laulamaan kuorossa Enemyn lämpätessä Oasista tämän vuoden kiertueella. Last Goodbye on nätti balladi, jonka melodia tuntuu silti kiusallisen tutulta. Rockaustaidosta todisteena on Nation of Checkout Girls ja parhaana SilverSpoon, joka on hyvin adaptoitu The Stone Roses -pala.
Silti totta puhuen Music for the People menee alas yhtä hyvin kuin väljähtänyt kalja.