Uusi uljas jazz-sukupolvi
”You won't hear the Five Corners Quintet in places where people respectfully clap after everyone has taken a solo. This is a band that plays at raves.”
The Guardian -lehden arvio Viiskulman cooleimman jazzpumpun uusimmasta platasta osuu napakymppiin. Tässä ei taputeta soolojen jälkeen, eikä kärsitä pahasta bebop-elitismistä liian kireällä olevan baskerin alla. Tässä pannaan rouheasti haisemaan kuten rytmimusiikissa kuuluukin.
On hyvä muistaa, että jazz on paitsi 1950-lukulaiselta haarautumaltaan taidemusiikkia myös lähtökohtaisesti tanssimusiikkia. Joten, let's dance ja lapikasta lattiaan, veljet ja siskot hipsterismissä!
Vanhan liiton jazzfriikki luultavasti kuulee Hot Cornerilla sarjan läpijuostuja puhallinteemoja ylikorostuneen grooven kera, mutta klubikäytössä paketti on edeltäjänsä Chasin' the Jazz Gone Byn (2006) tapaan silkkaa dynamiittia.
Sukupolvierot jazzyleisöissä saattavat olla valtavat, mutta tätä ilotulitusta kuunnellessa asialla ei ole sen suurempaa painoarvoa.