New Jerseyn romanttiset punkkarit vievät mennessään.
Miksiköhän kukaan ei ole keksinyt tätä aikaisemmin? Otetaan Bruce Springsteenin nuoruuden palo, maanläheiset tarinat ja romantiikka sekä The Clash plus Joe Strummerin rehti realismi, emopunkin energia ja tunnepainotus, vielä ripaus The Killersin tai nuoren U2:n draivia – ja naitetaan ne keskenään. Bang!
Killerisoundi on tässä. The Gaslight Anthem ei voi mitenkään hävitä, vaikka bändi on vasta muutaman vuoden vanha. Melankolinen, mutta toiveikas kakkoslevy The ’59 Sound kertoo ajoista, jolloin suosikkilevyt ovat tärkeintä maailmassa, omaa itseä muodostetaan, tyttöjä pelätään ja tunnetaan kaipausta jotain epämääräistä kohtaan. Se vie kohti elämää suurempaa tunteita, muttei sorru sentimentaalisuuteen ja liian tuttuihin fraaseihin, vaikka esikuvat löytyvät aika helposti.
Sattuvasti levy alkaa neulan painumisella vinyylin pintaan. Traditionalistinen mutta tuore ote leimaa tätä komeaa kokonaisuutta, jossa soitto on tarkoituksenmukaisen ilmeikästä ja biisit iskevät nopeasti.
Laulaja-kitaristi Brian Fallon ei ole mikään kultakurkku, vaikka hiukan Killersin Brandon Flowersilta kuulostaakin, mutta hänen äänensä koskettaa välittömästi. Bändi soittaa kuin unelma, tiukasti mutta irtonaisesti.
Tämä on niitä levyjä, joita tekisi mieli luukuttaa täysillä niin, että naapurit ja kylänmiehet ja -naisetkin kuulisivat. Bändin kohuttu debyyttilevy Sink or Swim on vielä tarkistamatta, mutta jos se on tätä parempi, niin huh huh.
Kahdentoista lyhyehkön biisin kavalkadi on johdonmukainen ja uljas, jossa häiritsee oikeastaan vain perus-emon puolelle kallistuva The Backseat. Vaihteluakin on tarpeeksi, sillä perusmeininkiä värittävät tiivistunnelmainen Film Noir, tomikompin johdattama Miles Davis & The Cool ja melkeinpä bluesin puolelle kallistuva vastustamaton Even Cowgirls Get the Blues, jossa tunnustetaan rakkautta Tom Pettyn biiseihin.
Ja hittejä piisaa: sellaiset viisut kuin Great Expectations, The ’59 Sound, Old White Lincoln, High Lonesome, The Patient Ferris Wheel ja Meet Me by the River’s Edge (sic!) ovat upeaa klassista rockia.