The Hives – The Black and White Album

Pellen pelottomasta uudistumisesta ei hyvää seuraa.

Esiintymislavalla The Hives saattaa olla vaikka kuinka spontaani, riehakas ja impulsiivinen. Toimintatavoiltaan bändi on kuitenkin kaukana mistään sellaisesta.

Fägerstalaiset kypsyttelivät esikoisalbumiaan (Barely Legal, 1997) muutaman vuoden ja ovat senkin jälkeen aina käyttäneet kolme–neljä vuotta uuden albumin tekemiseen.

Hätiköimättömyydestään huolimatta Hives on aina onnistunut kuulostamaan jollain ilveellä spontaanilta. Tähän asti, siis.

The Black and White Album, ”mustavalkoinen albumi”. Hives olisi tuskin voinut nimetä neljättä albumiaan harhaanjohtavammin.

Sen sijaan, että Hives olisi keskittynyt ydinosaamiseensa, tiukkaan garagepunkiin, se on roiskinut albumilleen värisävyjä, joita sen palettiin ei ole aikaisemmin kuulunut.

Saamme kuulla muun muassa uuden aallon hysteriaa Devon tyyliin (Giddy Up), pianovetoista kauhukabareeta (Puppet on a String) ja The Braverysta muistuttavaa synarockia (It Won’t Be Long). Kunpa emme saisi.

The Neptunesin Pharrell Williams ojentaa ”auttavan” kätensä ja tuottaa kappaleet Well Allright! ja T.H.E.H.I.V.E.S. Ensimmäinen on vähäverinen rockabilly-hoilotus, jälkimmäinen puolestaan myötähävettävä kurotus klubibiittien maailmaan.

Kovan yrityksen jälkeen olen onnistunut löytämään The Black and White Albumilta neljä hyvää kappaletta. Yksi niistä on levyn ensimmäinen single Tick Tick Boom, joka on kuin laimennettu versio vuoden 2000 Hate to Say I Told You So -jättihitistä.

Return the Favourissa on kelpo kertosäe, joka tosin voisi olla The Strokesin levyltä. Elämää on myös päätösraita Bigger Hole to Fillissä ja ison kitarariffin saattelemassa Square One Here I Comessa, jonka otsikosta Hivesin soisi ottavan vaarin.

”They say the definition of madness is doing the same thing and expecting a different result”, Pelle Almqvist lausuu Try It Again -kappaleessa. Pellen olisi ehkä kannattanut kuunnella itseään ja uskoa, että Hivesillä on varaa pysyä lestissään.

The Black and White Albumin perusteella hulluuden määritelmä on nimittäin juuri päinvastainen: ”doing a different thing and expecting the same result”. Tämä ei toimi, ei alkuunkaan.