Alex Turner ratsastaa uljaasti auringonlaskuun kahden ja puolen minuutin muna taskussaan.
Sheffieldin ja koko Britannian ylpeys Arctic Monkeys on tehnyt urallaan kaksi hienoa laulua. Ei kun kolme: The View from the Afternoon, When the Sun Goes Down ja Fluorescent Adolescent.
Nyt apinalauman keulakuva, miellyttävällä äänellä laulava Alex Turner, on tehnyt yhtyeen siivellä kiertäneen Miles Kanen (The Rascals, anyone?) kanssa albumin vailla minkäänlaisia taloudellisia pakotteita. Fantasialevyn, joka sijoittuu täysin eri maailmaan kuin Sheffieldin räkälöihin.
Taustakin on kunnossa: tuottajana jumppaa Simian Mobile Discon James Ford, ja jousisovituksista vastaa Final Fantasyn Owen Pallett, joka muistetaan Arcade Firen jousisovituksista.
Mutta tämäpä kuulostaa mainiolta!
Levyn avaava nimibiisi on eeppinen ja kohtalokas laukkaretki Ennio Morriconen ja Musen preerioille, ja seuraava kappale, Standing Next to Me, pistää vielä paremmaksi. Vuosikymmenten takaisen soulin, elokuvien ja Scott Walkerin tunnelmiin lähiö-Turnerin paiskaa nyt upean sävellyksen lisäksi 22 soittajasta koostuva, Hollywood-soundtrackeja päätyökseen soittava London Metropolitan Orchestra. Vangitsevaa.
Upeita kappaleita riittää. Ainoa levyä vaivaava asia on sama, joka kummittelee arktisten apinoidenkin musiikissa. Kappaleet tyssäävät useimmiten tylysti kahden ja puolen minuutin kohdalla.
Mutta kiesus, että kuulostaa hienolta.