Mahtavaa kurvailua psykedeelisen grooverockin hulvattomissa sfääreissä.
Kallion instrumentaalikoplan neljäs albumi ei sisällöllisesti juurikaan eroa bändin aiemmasta tuotannosta. Se ei haittaa, sillä meininki on mahtava. Ote on vielä parin vuoden takaista Death Cultia astetta sulavampaa, joten nyt ollaan äärimmäisen lähellä rullaavan grooverockin ydintä. Kaikki levyn kahdeksan biisiä ovat täyttä asiaa.
Tyylillisesti retkue liikkuu edelleen niin laajalla alueella, että mielleyhtymiä on mahdoton luetella edes auttavasti. Garage-estetiikka on toiminnan mehukkaana pohjana ja siihen saadaan saumattomasti liitettyä niin Deep Purple -hardrockia, Funkadelic-ketkuttelua, rautalankaa, Santana-lattarirockia kuin soundtrack-fiilistä. Ja ties mitä muuta. Silti, tai juuri siksi – toimii.
Instrumentaalibändinä The Mutants jää silti harmillisen monilta tsekkaamatta pintaa syvemmältä. Paneutuminen kuitenkin kannattaa, sillä levy aiheuttaa pakonomaista ilmainstrumentointia, vähintäänkin antaumuksellista nyökyttelyä ja naputtelua. Kuuro tai kuollut on se, joka ei esimerkiksi Outerspace Odysseysta innostu.
Aivan syyttä ei mutanttiveivauksella ole faneja ympäri maapallon. Grave Grooven erinomaisuus puoltaisi vahvasti suuremmankin ihmisjoukon virittymistä bändin säteilemälle hyvän fiiliksen taajuudelle.