Jaa että raskain bändi ikinä – no ainakin melkein
The Puritania hehkutellaan markkinointistrategisesti kaikkien aikojen raskaimmaksi bändiksi. Väitteeseen suhtautuu ensin koppavasti hymähtäen, vaan kun kiekon laittaa soimaan, talo on järkähtää perustuksiltaan.
Mystinen kotimaan kolmikko pusertaa todellakin kaiken (epä)riemun irti säröisistä kielisoittimista, jyskävistä rummuista ja Siperian jääkentille jäätyneen mammutin pulssista.
Doominsa on kuin hidastetussa elokuvassa valtavilla katapulteilla hirmuisia laavalohkareita tantereeseen mäjäyteltäisi. Siis perin jyhkeää ja massiivista, mutta ylimaallisessa musertavuudessaan kumman tenhoavaa. Sireeniä, kolinaa ja muista outoja mausteitakin on, ja touhu muistuttaakin ajoittain ultraraskasta post-rockia.
Siihen nähden että Lithium Gatesille on koottuna kaksi erillistä julkaisua, myllerrys kuulostaa vallan koherentilta. Paatoksellisena lanaava paketti pysyy komeasti kasassa komeiden biisien ja nyanssien ansiosta. Jatkoa odotellaan kädet tiukasti nyrkissä.