Asiallinen kokoelma palvelee sekä noviiseja että nostalgikkoja
The Smithsiin tämän kokoelman perusteellatutustuva saattaa jäädä ihmettelemään, keitä ovat kansivihon valokuvien neljä miestä – laulaja ainainen kukkapuska kädessään, komea kitaristi, hörökorvainen rumpali ja kovin 80-lukulaisesti pukeutuva basisti. Yhtyeen asema rockin mytologiassa on ilmeisesti tämän vuosikymmenen aikana kohonnut sille tasolle, että Morrisseyn ja Marrin ja jopa Mike Joycen ja Andy Rourken voidaan olettaa olevan tuttuja hahmoja kaikille.
Kokoonpanotietojen puuttuminen onkin likipitäen ainoa asia, josta The Sound of The Smiths -julkaisua tekee mieli moittia. Tuplaversiolle olisi toki voinut mahduttaa vielä enemmän aikaisemmin cd:llä julkaisemattomia kappaleita, ja valokuvien oheen olisi mainiosti sopinut saateteksti poikineen.
Hienointa kokoelmassa kuitenkin on, että ensimmäistä kertaa Manchesterin kaikkien aikojen paras yhtye kuulostaa cd-levyltä kuunneltuna juuri siltä miltä pitääkin. Johnny Marrin valvoman masteroinnin myötä kappaleiden herkkyys ja vimma välittyy viimein täydellisesti digitaaliselle aikakaudelle.