Huonot on näkymät
Kertooko se sitten saarivaltakunnan levy-yhtiöiden lyhytnäköisestä ja opportunistisesta julkaisupolitiikasta vai paineesta ja huomion herpaantumisesta, jonka nopea julkisuus nuorille bändeille aiheuttaa, mutta todella moni 2000-luvun brittiläinen kitarapopyhtye on ajanut pahasti karille toisella albumillaan.
Nuhjuisilla Wasted Little Dj’s- ja Same Jeans -singleillään hurmannut The View on malliesimerkki surullisesta ilmiöstä. Kaikki, siis aivan kaikki, yhtyeen toisella albumilla on poskellaan.
Jo levyn nimi huokuu henkistä laiskuutta ja kyseenalaisesta huumorintajua. Valitettavasti se ei ole pahin synti, johon Which Bitch? -albumilla syyllistytään. Kaikuun ja säröön upotetuilla 5Rebeccas- ja Double Yellow Lines -kappaleilla tuottaja Owen Morris yrittää muokata rähjäisistä katusoittajista muistuttavasta ryhmästä Oasiksen tai The Verven kaltaista stadionjumalaa. Tavoite on järjetön ja tuomittu epäonnistumaan.
Spektrin toisesta päästä löytyy puolenkymmentä yhdentekevää rämpytystä, jotka erottaa toisistaan vain kappaleeseen väkinäisesti liitetyn ”hauskan” soittimen (huuliharppu, nokkahuilu, trumpetti) ansiosta.
Päätösraidalla laulaja Kyle Falconerin kanssa duetoi hänen tyttöystävänsä Katie Gwyther. Covers-kappaleessa soolovastuun jakavat kaksi torvea, joista toinen on Paolo Nutini.