Perinteitä kunnioittavaa kotibilerockia.
Vuodesta 1984 paahtanut haminalaisyhtye on onnistunut miehittämään kotimaisen retropopin kentältä itselleen ikioman tontin: monen rockabilly- ja blues-bändin harrastaman vakavamielisen roots-jäljentämisen sekä toisaalla Jean S -tyyppisen höpöhöpö-ruotsinlaiva-nostalgiashown välissä on piilotellut huomaamaton, mutta taiteellisena temmellyskenttänä hedelmällinen pelto kynnettäväksi.
Whistle Bait iskee auransa tähän turpeeseen albumimuodossa nyt viidettä kertaa. Yhtye on pyrkinyt ”konseptoitumaan uusiksi” jokaisella levyllään, ja tällä kertaa tehdään suomalaisille tutuksi käsitettä nimeltä fratrock. 1960-luvun alun amerikkalaisten yliopistojen kampus-alueiden ”kotibilerockia” jäljitetään muun muassa sellaisten esigarage-kulttiklassikoiden kuin Kana Kapilan ja Dance Franny Dancen tahtiin.
Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, levyn komein suoritus on kuitenkin jotain ihan muuta: laulaja-lauluntekijä Vesa Haajan pakahduttava Roy Orbison -jäljitelmä The Loner odottaa enää sovittamista suomenkieliseksi radiohitiksi.