Tulevaisuus, joka meni jo.
90-luvun alussa Melody Maker oli raamattuni. Silloin jokainen lehden viileä kirjoittaja piti The Young Godsia ainoana tulevaisuuden rock-yhtyeenä. Klassisilla albumeillaan, kuten TV Skylla, Franz Teichlerin johtama sveitsiläisbändi rakensi särmikästä, teollisuusviritteistä rockia valtaosin sampleista, mikä oli omalla sarallaan vallankumouksellista.
Mutta kuinka sitten kävikään? Tuli brittipop, garagebuumi, uusmetal ja post-post-punk – kaikki genrejä, joilla ei ollut mitään tekemistä Young Godsin uuden uljaan maailman kanssa.
Eikä ole itse asiassa Knock on Woodillakaan, joka sisältää lähinnä akustisia versioita yhtyeen hiteistä ja covereita kuten Ghost Rider, If Six Was Nine ja Everything in Its Right Place. Levy osoittaa Longue Routen ja Skinflowersin kaltaisten kappaleiden toimivan pelkän akustisen kitaran ja perkussioidenkin voimin, mutta toisaalta cd:stä ja dvd:stä koostuvan projektin tarkoitus jää epäselväksi.
Miksi muuttaa vanhat klassikot psykedeeliseksi bluesiksi? Onko se menetetyn maan valtaamista takaisin vai valkoisen lipun nostamista?