Eilisen tuhkasta nousee huomisen lupaus
Steve Blodgett ja Mike Brassard perustivat 60-luvun alkupuolella Vermontissa esi-garagea soittaneen Mike & The Ravens -yhtyeen. Bändi ja koko genre jäivät kuitenkin britti-invaasion jalkoihin.
Kuin onnekkaan sattuman kautta helsinkiläisen Branded Womenin ex-kosketinsoittaja Salla Day löysi Yhdysvalloista nykyisen aviomiehensä Will Shaden. Toissa vuonna Shade innosti Mike & The Ravensin kokoamaan rivinsä ja tekemään debyyttialbuminsa – vasta 45 vuotta perustamisensa jälkeen.
Albumin nauhoituksissa Day tapasi Blodgettin, ja ajatus yhteisprojektista, Blodgettin ja Brassardin kappaleita esittävästä Them Bird Thingsistä syntyi.
Suomessa bändiin valikoitui joukkio pitkän linjan muusikoita. Kitaristi Timo Vikkulan taustalta löytyy muun muassa Shadowplay. Rumpali Ville Särmä vaikuttaa Kevinissä. Näitä yhtyeitä, Branded Womenia sekä Mike & The Ravensia yhdistää jollain tasolla se, ettei mikään niistä noussut koskaan sen suurempaan suosioon, vaikka se niiden ulottuvilla on ollut. Nyt muusikoille tarjoutuu uusi mahdollisuus.
Jo nyt lienee täysin selvää, ettei Fly, Them Bird Things, Fly! ole mikä tahansa levy. Ja sen kuuleekin jokaisesta sekunnista rautalankatunnelmaisesta avausraita Like a Firesta levyn päättävän, Brassardin The Beatlesin Yesterdayn vastineeksi kirjoittaman Tomorrowin psykedeliasävytteiseen loppuun.
Yhtyeen äärimmäisen tyylitajuisen soiton kruunaa Dayn paksu ja sensuelli ääni, joka on yhtään liioittelematta upeimpia pitkään aikaan vastaan tulleita.
Osa kappaleista, kuten upeasti svengaava Hudson Falling, on varta vasten Them Bird Thingsille kirjoitettuja, kun taas osa on viettänyt vuosikymmeniä Brassardin ja Blodgettin pöytälaatikoissa.
Juuri kun on ehtinyt vakuuttua ensimmäistä kertaa levyn upeudesta, kaadetaan lisää vettä myllyyn. Black Petals särkisi sydämen ilmankin tietoa siitä, että se perustuu tositapahtumiin sekä Blodgettin 60-luvulla murhattuun rakastettuun. Ja että levylle päätyneellä otolla miehen teräskielinen itkee tuota kappaletta ensimmäistä kertaa 35 vuoteen. Kun albumin loppuun miksattu levysoittimen neulan narahdus kuuluu, ei kerta toisenkaan jälkeen voi kuin pysähtyä ihmettelemään kirjaimellisesti ajattoman musiikin hienoutta. Nämä muusikot, jos ketkä, ovat toisen mahdollisuutensa ansainneet.