Jotakin lainattua
Nimi on lainassa Led Zeppeliniltä, biisit 1960-luvun tyttöpop-ryhmiltä ja soittajat Tukholman esikaupunkilähiöstä. Nackasta tulevalla viisikolla on tyyli hallussa niin musiikillisesti kuin ulkoisestikin, muttei heillä paljoa omaa ole.
Yhtyeen debyytti julkaistiin Ruotsissa jo vuosi sitten, missä se sai mairittelevan vastaanoton ja runsaasti näkyvyyttä. Suomessa Those Dancing Daysia ei kuitenkaan ole nähty, vaikka sen piti esiintyä jo Monsters of Popissa ja korvauskeikalla Korjaamolla.
Molemmat esiintymiset peruuntuivat laulaja Linnea Jönssonin sairastuttua. Se on sääli, sillä yhtyeen tanssittava indiepop ei levyltä kuunneltuna jalkoja liikuta, vaikka se parhaansa yrittääkin. Laulut kalpenevat jopa brittiläisen The Pipettesin rinnalla – Blondiesta puhumattakaan.
Albumissa on kuitenkin tarpeeksi vetovoimaa, jotta ohueksi jäävä materiaali viehättää. Kuori on kunnossa, mutta ensikerralla kaivataan enemmän sisältöä. Nyt biisit lipuvat ohi jälkiä jättämättä, mutta tapa, jolla ne sen tekevät, on suorastaan hurmaava.