”En tiedä, onko ongelma henkisen yhteyden puutteessa, lauluäänien huonossa yhteensopivuudessa vai pelkästään omassa mielessäni ja korvissani, mutta mielestäni Gagan ja Bennettin yhteispeli svengaa aika lailla huonosti”, kirjoittaa Markku Halme arviossaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 9/14.
Tony Bennett & Lady Gaga
: Cheek to Cheek
Streamline
Timanttinen idea, pronssinen tulos.
Periaatteessä yhtälö, jossa ”grand old man” ja ”dirty young girl” laulavat hienoja vanhoja musikaalisävelmiä, on aivan loistava ajatus. Bennett laulaa lujalla ja varmalla kokemuksella, Gaga puolestaan tuoreella, hämmästyttävänkin verevällä taitamuksella. Mutta kun.
En tiedä, onko ongelma henkisen yhteyden puutteessa, lauluäänien huonossa yhteensopivuudessa vai pelkästään omassa mielessäni ja korvissani, mutta mielestäni Gagan ja Bennettin yhteispeli svengaa aika lailla huonosti. A match made in hell.
Molempien osapuolten yksittäissuoritukset siis ovat tosiaankin aivan huippulaatuisia, mutta varsinkaan duetto-osuuksissa yhteistä svengiä on kovin vaikea havaita. Vaan enpä keksi vuorolaulamisestakaan niin jättimäisen paljon kehumista. Sieluni kielet eivät vain yksinkertaisesti helähdä. En liikutu.
Mutta voi siis tosiaankin olla niin, ettei ongelma ole levyssä vaan minussa itsessäni. Varmaa on vain se, että jompikumpi taho on hoidon tarpeessa. Vaikka Cheek to Cheek ihan ok-tasoinen levy onkin.
Markku Halme