Toisen aallon muotovalio ruotsalaisstoner säväyttää kevyesti
Kun stoner-rockista tuli muodikasta vuosituhannen alkuvuosina, ruotsista pukkasi aavikkorock-retkueita pilvin pimein. Edelleen maasta puskee tomuisesti groovaavia pörinäbändejä, ja onneksi perustaso on ainakin kohtalainen.
Truckfighters esittäytyy kolmannella albumillaan hiukan kohtalaista korkeatasoisempana aavikon tarpojana. Soundimaailma ja soittotatsi ovat oikeaoppisen muheavia, ja kyllähän soitannan tahdissa jalka naputtaa. Biiseihinkin on panostettu sen verran, että ankeisiin kuoriin pakattu kiekko pysyy mukavasti erossa kaikkein yksioikoisimmasta ja geneerisimmästä fuzz-veivauksesta. Genren kulmakiven Kyussin sijasta bändin otteista tulee enemmänkin mieleen vaihtoehtoisemmin rockaava 90-luvun marginaalibändi Snail, mikä plussaksi luettakoon.
Örebron kolmikko liehuttelee aavikkorockin lippua rinta sopivasti rottingilla ja sen verran omalla tyylillään, että lopputulema muuten yllätyksettömästä levystä on positiivinen. Pulisonkimiesten vihdankäryisiin piireihin tämä varmasti jumiutuu mukavasti.