Tylsähköä projektirockia pääkaupungista.
Ensimmäisenä huomion United Underworldissa kiinnittää Ville Tuomen ääni. Tuomi on hyvä laulaja, mutta koska hänen äänensä on niin tunnistettavan kuuloinen, mieli tahtoo väkisinkin sekoittaa tämän bändin Suburban Tribeen tai Kyyriaan.
Kovin paljon United Underworld ei muutenkaan eroa mainituista yhtyeistä, noin kärjistäen sanottuna. Kitaristi Tommi Polónin suurimmaksi osaksi säveltämä materiaali edustaa 1980-luvun hardrockin ja bluesimman grungen (Alice in Chains) ristisiitosta, jota voisi kutsua vaikkapa väsyneeksi.
Välillä tuntuu, että jokin kertsi on ”ihan kiva” tai jokin riffi rullaa mukavan rasvaisesti, mutta loppujen lopuksi bändistä jää enemmänkin puuhastelun maku. Sitä aikuisten miesten projektinomainen bändi luultavasti onkin, joten onnistumisena voinee pitää sitä, että materiaali on ihan kelvollista, eikä homma käy missään vaiheessa ärsyttämään.