Velvet Undergroundin sen toisen voimahahmon uusintajulkaisu on neroutta: ”Miehen lauluääni on edelleenkin pysäyttävä”

”Music For A New Society on John Calea parhaimmillaan”, hehkuttaa Markku Roinila arviossaan.

John Cale
Music For A New Society
Domino
Arvosana: 8,2/10

caleVelvet Undergroundin toisen voimahahmon John Calen komean soolouran hienoimpia hetkiä oli vuonna 1982 ilmestynyt Music For A New Society. Sitä ei ole ollut saatavilla vähään aikaan, joten Cale päätti laittaa homman kondikseen – ja kunnolla.

Music For A New Society on John Calea parhaimmillaan – miehen melankoliset pianovetoiset kappaleet yhdistyvät jylhään lauluääneen ja taiteellisiin kokeiluihin tyylikkäästi, ja parhaat kappaleet ovat jääneet klassikkokaartiin kuten 1600-luvun Ranskan hoviin sijoittuva Chinese Envoy ja mahtava uudelleentulkinta Helen of Troy -albumin Close Watchista.

Ei äkkiä uskoisi, että tämän pienieleinen, mutta sofistikoitunut levy syntyi lähes livenä ja improvisoituna studiossa ja Cale on myöhemmin kuvannut tekoprosessia ”kidutukseksi”. Viime vuosina legenda on kuitenkin palannut levyn pariin ja esittänyt sitä myös livenä.

Levyllä on yksinkertaisten kappaleiden lisäksi hyvin mutkikkaita ja kokeellisia esityksiä kuten Sanctus (Sanities) ja tutun klassisen teeman ympärille rakentuva Damn Life. Ainoa bändiraita on Changes Made, jossa soittaa Blue Öyster Cultin Alan Lanier. Haastetta ja klassista kauneutta riittää tässä levyssä, jonka Cale on itse rakkaudella remasteroinut upeisiin soundeihin, joissa varsinkin rummut paukkuvat ukkosen lailla.

Mutta nyt on tarjolla myös toisenlainen versio. Cale päätti nimittäin samantien dekonstruoida koko levyn ja lopputulos on tallennettu ekstralevylle M:Fans, joka sisältää uusioversiot useimmista levyn biiseistä ja alkuperäisistä sessioista ylijääneen biisin Back to the End. Vaikka Calen sävelkynä onkin ollut terässä viime vuosina, olen vähän vierastanut hänen viehtymystään teknologiaan ja sen antamiin mahdollisuuksiin. Osa M:Fansin versioista ovat tästä syystä vähän liian akateemisia ja kovalevyn tuntuisia minun makuuni – malliesimerkkinä tunnistamattomaksi muuttunut Close Watch – mutta osa versioita on kiinnostavia ja toimivia. Esimerkiksi Thoughtless Kind on autotunesta huolimatta melkein parempi kuin alkuperäinen ja Chinese Envoysta on saatu aikaan kiinnostava tanssiveto. Changes Made on puolestaan lähes Sister of Mercyltä kuulostava jyrä.

Miehen lauluääni on edelleenkin pysäyttävä – on aivan kuin reilu kolmekymmentä vuotta versioiden välillä olisi vain illuusiota. Toinen hämmästyttävä seikka on miehen alati uutta etsivä mentaliteetti. Kun Twitterissä eräs Rumban toimittaja kysyi onko muka olemassa muuta Bowien ikäistä tyyppiä, joka on taiteellisesti yhtä luomisvoimainen, olin jo vähällä kirjoittaa Calen nimen, mutta jätin kuitenkin väliin. Tuskinpa olisi ollut hänelle tuttu.

Markku Roinila